On tärkeää erottaa toisistaan Antarktiksen mannerjäätikkö ja merijää, jotka ovat kaksi eri asiaa. Tiedottamisessa ei useinkaan tunnisteta merijään ja mannerjäätikön eroa. Yhteenveto Antarktiksen jään kehityksestä:

• Etelämantereen mannerjäätikkö pienenee kiihtyvällä vauhdilla
• Etelämantereen merijää kasvaa vaikka Eteläinen jäämeri lämpenee

Etelämantereen mannerjäätikkö pienenee 

Etelämantereen jäätikön massan mittaaminen on ollut vaikeaa jäätikön valtava koon ja monimutkaisuuden takia. Kuitenkin vuodesta 2002 GRACE-satelliitit ovat pystyneet kattavasti mittaamaan koko jäätikön. Satelliitit mittaavat muutoksia painovoimakentässä, josta voidaan määrittää jään massan muutokset. Ensimmäiset mittaukset osoittivat, että eniten massan menetystä tapahtuu Länsi-Antarktikselta (Velicogna 2007). Samaan aikaan, 2002-2005, Itä-Antarktiksen jäätikön massa oli suunnilleen tasapainossa. Jään lisääntyminen keskiosissa tasapainotti jään katoamista reuna-alueilta. Tilanne on esitetty kuvassa 1, jossa vertaillaan jään massan muutoksia Länsi- (punainen) ja Itä-Antarktiksella (vihreä):

Kuva 1: Jään massan muutokset (ehjät viivat ympyröillä) ja niihin sovitetut lineaariset trendit (katkoviivat) huhtikuusta 2002 elokuuhun 2005. Länsi-Antarktiksen jäätikkö punaisella, Itä-Antarktiksen vihreällä värillä (Velicogna 2007).

Selkeämpi käsitys Antarktiksen jäätiköstä on syntynyt kun lisää GRACE-dataa on saatu kerättyä. Kuvassa 2 nähdään jään massan muutokset Etelämantereella huhtikuusta 2002 helmikuuhun 2009 (Velicogna 2009). Sinisellä käyrällä suodattamattomat kuukausittaiset arvot. Punaisesta käyrästä on vuodenaikojen vaihtelu poistettu. Vihreä käyrä kuvaa sovitettua trendiä. 

Kuva 2: Etelämantereen jäätikön massan muutokset huhtikuusta 2002 elokuuhun 2009. Suodattamaton data sinisellä, vuodenaikojen vaihtelusta suodatettu data punaisella. Paras neliöllinen sovitus vihreällä (Velicogna 2009).

Pidemmissä aikasarjoissa ilmenee tilastollisesti merkitsevä suuntaus. Etelämantereen jäätikkö ei ainoastaan pienene, vaan lisäksi pieneneminen kiihtyy 26 miljardilla tonnilla tonnilla vuosittain. On käynyt ilmi, että vuodesta 2006 Itä-Antarktiksen jäätikkö ei ole enää ollut tasapainossa, vaan on pienenemässä (Chen 2009). Havainto on yllättävä, koska Itä-Antarktiksen jäätikköä on pidetty vakaana alueen kylmyyden takia. Se osoittaa Itä-Antarktiksen jäätikön olevan dynaamisempi kuin aikaisemmin on luultu. Tämä on merkittävää, koska Itä-Antarktiksella on paljon enemmän jäätä kuin Länsi-Antarktiksella. Itä-Antarktiksella on riittävästi jäätä nostamaan merenpintaa 50...60 metriä, kun taas Länsi-Antarktiksen sulamisvedet nostaisivat sitä noin 6-7 metriä. Antarktiksen jätiköiden osuus merenpinnan kokonaisnoususta on merkittävä. Tämä osuus on jatkuvassa ja nopeassa kasvussa.

Antarktiksen merijää kasvaa

Antarktiksen merijää on osoittanut pitkän aikavälin kasvua satelliittimittausten alettua vuoden 1979 jälkeen. Tämän havainnon skeptikot usein mainitsevat todisteena ilmaston lämpenemistä vastaan. Harvoin kuitenkaan kysytään: Miksi Antarktiksen merijää kasvaa? Yleinen olettamus on, että jos merijää kasvaa, alueen on pakko olla kylmenemässä. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Itse asiassa Eteläinen jäämeri on lämmennyt nopeammin kuin mikään muu maailman valtameristä. Maailmanlaajuisesti 1955-1995 valtameret ovat lämmenneet 0,1°C vuosikymmenessä, kun Eteläinen jäämeri on samassa ajassa lämmennyt 0,17°C. Toisin sanoen Eteläinen jäämeri ei ainoastaan lämpene, se lämpenee nopeammin kuin valtameret keskimäärin.

Figure 3: Ilman lämpötila merenpinnan tasolla jääpeitteisellä Eteläisellä Jäämerellä (yläkuva). Satelliitista mitattu merijään laajuus (alakuva). (Zhang 2007)

Jos Eteläinen jäämeri lämpenee, miksi merijää kasvaa? Tähän on useampia syitä. Yksi on otsonikato Antarktiksen yläpuolella. Etelänavan otsoniaukko on aiheuttanut stratosfäärin jäähtymistä (Gillet 2003). Tämä voimistaa Antarktista ympäröiviä pyörretuulia (Thompson 2002). Tuuli kuljettaa merijäätä ja muodostaa avoimen veden alueita, mikä edelleen johtaa lisääntyneeseen jään muodostumiseen. (Turner 2009). 

Toinen syy on muutokset merivirtauksissa. Eteläisellä Jäämerellä on kylmä pintakerros lämpimämmän alakerroksen päällä. Alakerroksen vesi nousee pintaan sulattaen merijäätä. Koska lämpötila nousee, myös vesi-ja lumisateen määrä lisääntyy. Tämä puolestaan johtaa meren pintakerroksen suolapitoisuuden laskuun. Pinnalle syntyy kevyemmän makeamman veden kerros, joka ei enää sekoitu raskaamman ja lämpimämmän alakerroksen kanssa. Näin ollen merijään sulaminen vähenee (Zhang 2007). 

Antarktiksen merijää on monimutkainen ja ainutlaatuinen ilmiö. Yksinkertainen tulkinta, että merijään lisääntymisen on pakko johtua kylmenemisestä, on virheellinen. Alue lämpenee, mutta lämpenemisen vaikutukset ovat monimutkaisia.