Hurrikaaniaktiivisuuteen liittyy kaksi seikkaa, jotka usein sekoitetaan toisiinsa, joten on järkevää tarkastella niitä erikseen. Erityisesti - aiheuttaako ilmaston lämpeneminen useammin esiintyviä hurrikaaneja ja aiheuttaako se voimakkaampia hurrikaaneja?

Hurrikaanien esiintymistiheys

Heinäkuussa 2007 National Center for Atmospheric Research -organisaation Greg Holland ja Peter Webster Georgia Techistä julkaisivat tutkimuksen Heightened Tropical Cyclone Activity in the North Atlantic: Natural Variability or Climate Trend?, jossa havaittiin nousu havaittujen hurrikaanien määrässä Pohjois-Atlantilla viimeisen sadan vuoden aikana, ja jossa tehtiin johtopäätös: "lisääntyvä hirmumyrskyjen määrä on johtanut selkeään trendiin suurien hurrikaanien määrässä, joka selvästi liittyy kasvihuonekaasujen aiheuttamaan lämpenemiseen".

Tämä kuitenkin osoitettiin vääräksi Chris Landsean tutkimuksessa Counting Atlantic Tropical Cyclones Back to 1900, jossa sanottiin: "kehittyneempi tarkkailu viime vuosina on aiheuttanut suurimman osan, ellei kaikkea, havaitusta trendistä trooppisten hirmumyrskyjen kasvaneessa esiintymistiheydessä". Toisin sanoen syy, että rekisteröimme enemmän hurrikaaneja johtuu meidän paremmasta kyvystämme havaita niitä kiitos lentokoneiden, tutkan ja satelliittien.

Lisäksi vuonna 2007 ilmestynyt Gabe Vecchin tutkimus Increased tropical Atlantic wind shear in model projections of global warming tarkasteli 18 ilmastomallin tuloksia ja päätteli, että meren pinnan lämpenemisen takia kasvanut tuuliväänne (wind shear) vaikeuttaa hurrikaanien muodostumista ja kasvamista.

Nyt minusta näyttää siltä, että siellä on - uskaltaisiko sanoa - lätkämailatrendi alkaen 1980-luvun puolivälistä, melkein kaksi vuosikymmentä sen jälkeen kun kaikki havaintotekniikat on otettu käyttöön. Joka tapauksessa tekisin alustavasti päätelmän, että hurrikaanien esiintymistiheys on eräs aihe, joka vaatii lisätutkimuksia ja parempaa mittausdataa.

Hurrikaanien voimakkuus Atlantilla

Kerry Emanuel kirjoitti ratkaisevan tutkimuksen hurrikaanien voimakkuudesta: Increasing destructiveness of tropical cyclones over the past 30 years. Emanuel löysi läheisen korrelaation trooppisen Atlantin hurrikaanien voimakkuuden ja meren pintalämpötilan väliltä. Hän myös ehdotti, että tuuliväänteellä on paljon pienempi vaikutus hurrikaanien voimakkuuteen kuin meren lämpenemisellä. Mittaukset vahvistavat tämän:

Hurrikaanien voimakkuus globaaleissa satelliittimittauksissa

Elsner 2008 käytti globaalia satelliittidataa vuodesta 1981 tutkiakseen pitkän ajan trendejä maksimituulennopeudessa erivahvuisille hurrikaaneille:

Kuva 1: Trooppisten hirmumyrskyjen maksimituulennopeuden trendit kvantiilien avulla, 0,1:stä 0,9:ään 0,1:n välein. Pistekohtainen 90%:n luottamusväli on esitetty harmaalla. Jatkuva punainen viiva kuvaa kokonaistrendiä ja punaiset katkoviivat kuvaavat 90%:n pistekohtaista luottamusväliä kokonaistrendille.

Kokonaisuutena ottaen data näyttää tilastollisesti merkittävää nousevaa trendiä (vaakasuora punainen viiva). Merkittävämpää on kuitenkin se, että Elsner havaitsi heikkojen hurrikaanien trendin vähäiseksi tai puuttuvan kokonaan, kun taas voimakkaammat hurrikaanit näyttivät suurempaa nousevaa trendiä. Toisin sanoen voimakkaammat hurrikaanit ovat muuttumassa voimakkaammiksi.

Vaikka Elsner ei löytänyt trendiä hurrikaanien kokonaismäärälle, kasvava voimakkuus tarkoittaa maksimituulennopeuden 210 kilometriä tunnissa ylittävien myrskyjen määrän kasvua (luokan 4 ja 5 myrskyt). Väistämätön johtopäätös on, että kun meret jatkavat lämpenemistään, maalle iskevien luokan 4 ja 5 hurrikaanien määrä tulee väistämättä kasvamaan. Se yhdistettynä merenpinnan nousuun on lohduton tulevaisuudenkuva. Lisää Elsnerin tutkimuksesta...