Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Grönlantiin kahdella tavalla. Lämpeneminen aiheuttaa jäätikön ohenemista ja massan hävikkiä reunoilta. Toisaalta lämpeneminen myös aiheuttaa lumisateiden lisääntymistä Grönlannin sisäosissa. Kummalla on suurempi vaikutus? Kasvaako vai kutistuuko Grönlannin jäätikkö? 

Ajan kuluessa Grönlannin jäätikön massatasapainoa on mitattu monilla eri menetelmillä. Lumikuoppia kaivetaan lumisateen määrän mittaamiseksi. Auringosta tulevan ja heijastuneen valon mittausasemia on pystytetty. Lentokoneista mitataan jäätikön pinnankorkeutta lasereiden avulla. Jäätikön pinnalta heijastunutta mikroaaltosäteilyä mitataan satelliittien avulla sulamispinta-alan määrittämiseksi. Satelliittien tutka-interferometri -mittaukset näyttävät Grönlannin jäätiköiden liikkeitä vaakatasossa. Vuonna 2003 NASA laukaisi Ice, Cloud, and Land Elevation Satellite (ICESat) -satelliitin, joka käyttää laser-korkeusmittauksia maanpinnan korkeuden muutoksien tarkempiin mittauksiin.

Kaikki nämä mittaustulokset on yhdistetty jatkuvaksi mittaussarjaksi Grönlannin massatasapainosta vuodesta 1958 vuoteen 2007 (Rignot 2008). Erilaiset toisistaan riippumattomat mittaukset ovat vahvasti yhtäpitäviä ja niissä näkyy selvä pitkän ajan trendi. 1960-luvulla jäätikkö menetti 100 gigatonnia jäätä vuodessa. 1970- ja 1980-luvulla jäähävikin määrä hidastui lähelle massatasapainoa. Vuonna 1996 jäähävikin määrä oli kasvanut 97 gigatonniin vuodessa. Vuonna 2007 jäämassan hävikki kasvoi nopeasti 267 gigatonniin vuodessa. Laittaaksemme tämän oikeaan perspektiiviin, gigatonni on miljardi tonnia, joka vastaa kilometrin kanttiinsa olevan vesikuution massaa.

Näemme siis kiihtyvästi kasvavan pitkän ajan trendin jäämassan hävikissä 1970-luvulta lähtien. Tämän vahvistaa Gravity Recovery and Climate Experiment (GRACE) -satelliitti, joka mittaa muutoksia maan painovoimakentässä. GRACEn mittaukset antavat kokonaiskuvan koko jäätiköstä, mikä mahdollistaa massan muutoksien vertailun rannikolla (eli alle 2000 metrin korkeudessa merenpinnasta) ja Grönlannin sisäosissa (yli 2000 metrin korkeudessa). Vuosien 2003 ja 2008 välisenä aikana rannikkoalueet menettivät jäämassaa kun taas sisäosat olivat likimäärin massatasapainossa. Kokonaisuutena Grönlannin jäätikkö siis menettää jäämassaa (Wouters 2008).

Kuva 1. Grönlannin jäätikön massan hävikki rannikkoalueilla alle 2000 metrin korkeudella (ylempi kuvaaja) ja Grönlannin sisäosissa yli 2000 metrin korkeudella (alempi kuvaaja). (Wouters 2008)

Uusin GRACEn mittausdata paljastaa lisää pitkän ajan trendistä. Kuva 2 esittää jäämassan muutokset Grönlannissa huhtikuusta 2002 helmikuuhun 2010 (alunperin julkaistu artikkelissa Velicogna 2009 ja viimeisen 12 kuukauden data on peräisin John Wahrilta). Musta viiva ja plus-merkit esittävät jäämassan kuukausittaisia arvoja. Oranssi viiva esittää parhaiten sopivaa neliöllistä trendiä. Parhaiten sopivan trendin mukaan Grönlannin jäähävikki kiihtyy 30 Gigatonnia/vuosi². Grönlannin jäämassan hävikki tuplaantui kyseisen kahdeksan vuoden aikana.

Kuva 2. Grönlannin jäämassan muutos (musta). Oranssi viiva on neliöllinen sovitus (John Wahr).

Pitkän ajan trendinä 1970-luvulta lähtien on ollut kiihtyvä jäämassan hävikki. Tämän vahvistavat satelliittien painovoimamittaukset viimeisten 9 vuoden ajalta, joissa näkyy että jäämassan häviämisnopeus on tuplaantunut viimeisen 9 vuoden aikana. Samalla tavalla kuin Antarktiksen, Grönlannin jäätikön vaikutus merenpinnan nousuun on jatkuvassa ja nopeassa kasvussa.